Kummiterveiset Botswanasta

Marja Alastalo

P.O. Box 40030

Francistown

Botswana

Tel. + 267 2413304 

Cell. +267 72521589 

                                                                     YSTÄVÄKIRJE 3-2011 

                                                                     Francistown 12.10.2011

Rakkaat Ystävät!

Kevättuulinen tervehdys eteläiseltä pallonpuoliskolta. Katselin kovasti taivaalle muutama yö sitten mutta ei näkynyt täällä päin tähdenlentoja niin kuin kuulemma siellä Suomessa. Näin ollen jäi toiveetkin vähäisiksi... Toivottavasti te kuitenkin saitte iloita siitä luonnon ilotulituksesta kukin tahollanne.

Lokakuu pyörähti käyntiin työyhteisökokouksen merkeissä Gaboronessa. Meillä on vuosittain kaksi Suomen Lähetysseuran Botswanan työntekijöiden kokoontumista ja tämä oli toinen niistä. Koolla meitä oli kaikki me kolme Botswanan lähettiä! Eipä ole näin pientä joukkoa ollutkaan kaikkien näiden 17 Botswananvuoteni aikana. Pidimme kuitenkin joustavasti hyvässä yhteisymmärryksessä päivät, jossa puhelimme siitä, miten vaikea on joskus nähdä tietä eteenpäin ja luottaa siihen, että Jumalalla on kaikki nyörit hyvin järjestyksessä ja käsissä. Söimme hyvin, harrastimme sopivasti liikuntaa ja katselimme virkistykseksi elokuvia – ja hyviä unia! Virkistävät päivät, täytyy sanoa.

Työrintamalla Francistownissa alkaa olla taas sellainen loppuvuoden ruuhka.

 Niin päiväkodissa kuin kummiohjelmammekin puolella laskemme viikkoja ja sitä mitä minäkin viikkona täytyy tehdä, että saadaan kaikki valmiiksi ennen kuin jäädään joulu/kesälomille. Kävin juuri päiväkodissa tutkailemassa kouluunlähtevien listaa, puhelemassa heille hankittavista juhlavaatteista ja samalla seuraamassa, miten niiden lasten, jotka eivät ole kummiohjelmassamme, koulumaksut on maksettu. Aina löytyy joitain vanhempia, jotka vitkastelevat maksujen kanssa ja siinä täytynee sitten vaan laittaa kova kovaa vasten, että maksut saadaan suoritettua ennen kuin lapsi jättää päiväkodin ja siirtyy alakouluun.

Ensi viikonlopuksi meillä Tsholofelong-kummiohjelmassa on suunnitteilla vanhempien/äitien viikonloppukokoontuminen. Huhtikuussahan pidimme viikonlopun, jossa äideille opetettiin puutarhanhoitoa ja nuotiolla leipomista. Tällä kertaa on tarkoituksena valmistaa appelsiineista ja sitruunasta hilloa ja antaa näin ideaa jälleen siihen, mitä itse kukin voisi yrittää kotonansa tehdä myyntiäkin varten. Dimpho ’Lahja’ on kovassa vauhdissa juosten ympäri kaupunkia etsiskellen sopivankokoisia hillopurkkeja ja muita materiaaleja kokoontumista varten. Kokoontumispaikaksi on varattu Tachilan luonnonpuisto, missä isojen puiden alla luonnon keskellä on rauhallista olla ja kokoontua.

Eilen illalla saimme nauttia täällä Francistownissa harvinaista herkkua: Hillsong-kirkon ylitysryhmä Kapkaupungista pastorinsa johdolla pysähtyi Francistownissa Afrikka-kiertueellaan ja piti ulkoilmakonsertin rugbyklubilla. Konsertin piti alkaa kello seitsemältä, mutta kuinka ollakaan; lämmittelybändin aikana ensin katosi äänentoisto ja sitten valot esiintymislavalta. Lämmittelybändi jatkoi urheasti tehtäväänsä akustisesti, mutta eihän isolla alueella ääni kauas kantanut. Sääliksi kävi tekniikan miehiä, jotka juoksivat ylös alas aluetta yrittäen ratkaista ongelmaa ja keikkuen korkealla yläilmoissa tarkastaen valoja yms.

Yleisö odotteli kärsivällisesti ja mielialat pysyivät korkealla ja yli tunnin odottelun jälkeen tekniikka saatiin kutakuinkin pelaamaan ja konsertti alkamaan. Väki lauloi mukana ja hyppi ja pomppi kuin missä tahansa konsertissa. Kuitenkin, Pyhän Hengen läsnäolo oli lähes käsinkosketeltavaa ja konserttiin osallistuneiden kommentit todistivat siitä omalta osaltaan. Pastorin sanoma siitä, kuinka Paavalin ja Silaksen lailla voimme vapautua vankiloistamme, kosketti monia, jotka ovat uskoneet vihollisen valheita siitä, että he ovat kelvottomia, heidän elämänsä tuomioon tuhottu, virheet ovat olleet liian suuria eikä asioille voi tehdä mitään. Paavali ja Silas viettivät aikaansa vankilassa Jumalaan luottaen ja ylistäen Häntä. Ja kun sitten yhtäkkiä ovet aukenivat ja kahleet kirposivat, istuivat he vankitovereineen vankilassa vielä senkin jälkeen. Se kertoi säikähtäneelle vanginvartijalle siitä, että vankien ulottuville tullut ulkoinen vapaus ei ollut mitään siihen verrattuna, millaisen sisäisen vapauden he olivat kaikki saaneet kokea Jumalan kosketuksen kautta. Heidän oli hyvä olla siinä missä olivat, koska sisällä oli rauha. Tällaista kosketusta uskon monien saaneen kokea eilen illalla – ja sitä toivon ja rukoilen meille kaikille missä sitten olemmekin.

Siunattuja ruska- ja alkavan talven päiviä!

Lämpimin terveisin, Marja